keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Puhelinterroria vastaan


On se kumma miten tänä tekniikan aikakautena kuluttaja voi olla niin aseeton puhelinmarkkinointia vastaan. Pitää muistaa ruksia joka tilanteessa se pieni ruutu, jossa kielletään asiakastietojen käyttö suoramarkkinointiin. Pitää tehdä ilmoitus väestörekisteriin tietojen luovutuksen kieltämiseksi. Pitää tehdä erinäisiä sopimuksia, maksullisia tai maksuttomia, jotta tietty lista yrityksiä jättää rauhaan. Mutta sitten tulee prkl joku, joka joko viis veisaa kiellosta tai arpoo yhteystietosi "numeroavaruudesta". Ja taas sapettaa jättää se joku tärkeä homma kesken kun tunnistamaton numero hälyyttää puhelimen näytöllä.
Voin kieltää mainospostin lähettämisen (no, ei sekään ihan helppoa aina ole), voin valita mitä lehtiä ostan ja tilaan ja vaikuttaa sitä kautta silmiini satavaan mainostulvaan. Voin valita televisiokanavan, laittaa toosan kiinni ja kuunnella radiosta yle puhetta. Mutta puhelimitse tapahtuvaa markkinointia en näemmä voi kieltää vaikka parhaani yritän. Kuluttajalaki kaipaa tältä osin kohennusta: ihmisellä pitää olla mahdollisuus yksiselitteisesti ja yksinkertaisella tavalla kieltää puhelimitse tapahtuvat markkinointiyhteydenotot. Kokonaan.