keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Lasten koulu?

Olen monesti miettinyt millainen yhteiskuntamme olisi, jos sen kehittämisen lähtökohtana olisi lasten hyvinvointi. Jos jokaisen päätöksen taustalla olisi aina pohdinta lasten edusta. Luulen, että asiat eivät olisi ainakaan huonommin.
Ajatuksen nosti uudelleen pintaan opetusministeri Jukka Gustafssonin lausuma, jonka mukaan pienten koululaisten tuntimäärää peruskoulussa olisi syytä lisätä. Huolta ei herättänyt ehdotus itsessään vaan se miten joko lausunnossa tai sen uutisoinnissa jäi kokonaan taka-alalle lapsen näkökulma. Nettilehtien mukaan ministeri perustelee ehdotustaan sillä, että Suomi jää opetustuntien määrää vertailtaessa selvästi alle (kansainvälisen) keskiarvon. Lisäksi tuntimäärän lisäämisen syynä on se, että peruskoulun valinnaisuutta ei haluta lisätä -tavoitteena on alueellisesti ja sivistyksellisesti tasa-arvoinen opetus.
Onko opetustuntien määrä itseisarvo? Miksi opetuksen tuntimäärää pitäisi nostaa kun oppimistulokset ovat suomalaisessa peruskoulussa ainakin Pisa-tutkimuksen perusteella huipputasoa? Minä haistan uutisessa ja ehdotuksessa sosiaalidemokraattisen tasapäistämisen. Ja epäilen, että sitä on suomalaisessa koulujärjestelmässä jo tarpeeksi.

Lapsen näkökulmasta voisi kansainvälisen keskiarvon sijaan miettiä, onko koulupäivän rakenne ja pituus nyt kohdallaan suhteutettuna esimerkiksi lapsen ikään ja kehitysvaiheeseen, opetusryhmien kokoon ja koulun fyysisiin tiloihin. Voiko koulupäivää uudelleen rytmittämällä parantaa lasten hyvinvointia ja viihtyvyyttä sekä tarjota nykyistä paremmin yksilölliset oppimistavat ja -valmiudet huomioivaa opetusta?  Onko tarpeen lisätä nimenomaan opetustuntien määrää vai voisiko koulupäivään sisältyä nykyistä enemmän joustoa esimerkiksi pitkien, virikkeitä tarjoavien välituntien tai keskelle koulupäivää sijoittuvien harrastepajojen muodossa? Lapsen näkökulmasta hyvä tavoite voisi olla oppimismotivaation säilyttäminen - edes  ekaluokan joululomaan saakka. Siihen ei  välttämättä tarvita lisää opetustunteja kaikille, vaan oppimisympäristö, jossa myös keskiverron molemmin puolin on mahdollista kokea onnistumisen ja oivaltamisen iloa.