Suomalaisen kulttuurin oksettavimpiin ilmiöihin kuuluu
aikuisten ihmisten kaduille kuseksiminen. Kolmen pojan äitinä yritän valistaa
ja kasvattaa omistani siivoja nuoria miehiä ja aikuisia, jotka ymmärtävät
koiran ja ihmisen eron mitä virtsaamiseen tulee. Tähän asti olen mielestäni
onnistunut, mutta nyt kun lapset alkavat selvitä vessassa itsekseen huomaan
olevani järkyttävän ongelman äärellä: pienet, siistit, naistenvessoihin
tottuneet poikalapset ovat muutaman kokeilun jälkeen lähes kauhusta kankeina
kohdatessaan miestenvessojen todellisuuden.
Ensimmäisellä kerralla kauppakeskuksen käymälästä tuli
lainkaan liioittelematta kaksi kasvoiltaan vitivalkoiseksi järkyttynyttä
miehenalkua. Tähän asti traumaattisimman hajukokemuksen lapset olivat saaneet erään
rautatieaseman hississä. Nyt nämä nenistään kiinnipitävät poikaset pihisivät
oksennus kurkussa koristen: ”Äiti! Se oli pahempi kuin aseman hissi!”. Kokemus
puhutti vielä illallakin.
Toisella kerralla kokeilimme erään ravintolan vessaa. Saimme
yhden poletin kassalta ja työnsin 4- ja 7-vuotiaat veljekset keskenään
vessa-asioille jäädessäni rattaisiin pakatun kuopuksen kanssa odottelemaan. Ei
tarvinnut odottaa kauaa ja ovenrakoon ilmestyneistä kasvoista arvasin heti
mistä kiikastaa. ”Äiti ei me voida, siellä on niin likaista joka
paikassa!”. Poletti oli käytetty, joten ei auttanut kuin lähteä etsimään ilmaista
vessaa – naisten sellaista. Kelpasi.
Pissivätkö miehet siis vessoissa kuten kaduillakin, mihin
sattuu? Onko miesten katukäymälöiminen sittenkin vain seurausta siitä
tosiasiasta, että yksikään itseään kunnioittava ihminen ei hoida
vessa-asioitaan virtsalla ja ulosteella päällystetyissä tiloissa? Siivotaanko
miesten puolella ylipäätään koskaan? Ja etenkin, mitä sanon tulevaisuuden
toivoilleni seuraavalla ja sitä seuraavalla kerralla hädän iskiessä? Käy
puskapissalla?
